Seinäjoella saatiin viime keväänä päätökseen Näkymättömät pajatoiminnan toinen ja kolmas kierros. Käsikirjoittamista ja digitaalista tarinankerrontaa on harjoiteltu Seinäjoen pajoissa noin 50 nuoren kanssa ja kaikissa pajoissa nuorten taidot, aitous ja oivallukset ovat jättäneet ohjaajat usein sanattomiksi. Uniikkeja, mielenkiintoisia sekä koskettavia tarinoita on työstetty, nähty ja koettu yhdessä.
Kevään pajakierrokset olivat mielenkiintoisia myös siksi, että Seinäjoella testattiin kahta erilaista pajatoteutusta. Pidempää, jo aikaisemmin Valman kanssa kokeiltua pajamallia kehitettiin osallistujien palautteen perusteella entistä paremmaksi ja testattiin uuden Valma ryhmän kanssa. Lisäksi uutta, lyhyempää ja intensiivisempää pajamallia kokeiltiin Joupin ryhmäkodin nuorista ja Sedun opiskelijoista koostuvan ryhmän kanssa.
Syksyllä 2016 toteutetusta ensimmäisestä pajakokeilusta kerättiin runsaasti palautetta niin osallistujilta, ohjaajilta kuin osallistuneiden nuorten ohjaajilta. Saadun palautteen perustella toimintaa pyrittiin kehittämään paremmin osallistujien toiveiden mukaiseksi. Yksi konkreettinen toive oli mm. pajakertojen pidentäminen kahdesta tunnista kolmeen tuntiin.
Uusi kokemus sen sijaan olivat Seinäjoen lyhytpajat. Tässä toteutuksessa pajasisällöt tiivistettiin yhteen ennalta pidettyyn hankkeen esittelykertaan sisältäen oman tarinan ideointia sekä kahteen peräkkäiseen, pidempään pajapäivään. Mitä sitten opimme näistä rinnakkain toteutetuista pajoista Seinäjoella?
Pajojen ohjaajat Jukka Saarela ja Juhani Haarala summasivat lyhytpajojen suurimmaksi eduksi nuorten intensiivisemmän keskittymisen sekä innostuksen ylläpitämisen helppouden. Toisaalta, kun aikaa on rajatusti, myös omaa aihetta joudutaan työstämään pidemmälle ennen pajoihin tuloa. Pidemmissä pajoissa osallistujien on mahdollista etsiä ja pohtia omaa aihettaan pidempään, mikä voi olla etu, mutta myös etenemistä hankaloittava tekijä. Seinäjoen pajoissa nuoria on kannustettu aiheiden puolesta positiiviseen tulevaisuusajatteluun, mutta aiheita ei ole rajattu tietyin teemoin. Näin on haluttu tietoisesti lisätä nuorten motivaatiota ja sitoutumista mahdollistamalla juuri omanlaisen tarinan tekeminen. Aiheen valinnassa ja tarinan rakentamisessa on nuorille tarjottu yksilöllistä tukea.
Käytetyistä pajavaihtoehdoista lyhytpaja voi toimia erityisesti sellaisten nuorten kanssa, joilla on haasteita tekemiseen keskittymisessä. Useammalle viikolla jaettujen pajojen aikana nuorten keskittyminen saattaa herpaantua, ajatus ja ideointi katketa kokonaan. Toisaalta Haarala ja Saarela muistuttavat, että pidemmissä pajoissa nuoret ehtivät rauhallisemmin työstää omaa tarinaansa, tarvittaessa vaikka vaihtaa aihetta, pohdiskella tarinankerrontaa useista eri näkökulmista ja myös kerätä aineistoa tarinan rakentamiseksi perusteellisemmin.
Lyhytpajoissa näiden elementtien tulee olla valmiimpina pajoihin tultaessa, eli ohjaajan näkökulmasta korostuu pajoista pidetty alkuinfo ja ohjeistaminen. Oli kyseessä sitten lyhyt tai pitkä paja, huomiota kannattaa kiinnittää erityisesti toiminnan strukturointiin, jotta tekemisen palo saadaan säilytettyä ja mahdollisesti hyvin eri tahdissa eteneviä nuoria ohjattua heidän tarpeidensa mukaisesti.
Seinäjoen ohjaajat korostavat, että tärkeää on luoda pajalaisille tunne siitä, että jotakin saadaan koko ajan aikaiseksi. Jokaisella kohtaamiskerralla kaikki stepit vievät prosessia eteenpäin ja lopun päämäärän eli oman valmiin digitarinan tulisi olla koko ajan selkeänä mielessä. Ohjaajien tehtävänä on tätä tavoitetta kirkastaa ja edistää, varsinkin pidemmissä pajatoteutuksissa. Kuitenkin samat perushaasteet ovat läsnä riippumatta siitä, onko kyseessä pitkä tai lyhyt pajatoteutus. Kriittisiä vaiheita, joissa osallistujat tarvitsevat tukea on useita, mutta samalla nuorten toimeliaisuus, kokeilunhalu ja tarve saada oma ääni kuuluville tekevät toiminnasta myös ohjaajille erittäin palkitsevaa.
Etelä-Pohjanmaan lakeuksilla oltiin erittäin tyytyväisiä kevään kahteen erilaiseen pajatoteutukseen sekä tietysti pajojen lopputuloksiin, hienoihin digitarinoihin. Pajojen välisestä ystävyydestä, eroista ja samankaltaisuuksista opittiin paljon ja anti tullaan käyttämään edelleen hankkeen työpajamallien kehittämiseksi.
Teksti ja kuvat: Satu Salmela, Juhani Haarala ja Jukka Saarela, SeAMK Näkymättömät hanketiimi.