Valmalaisten pajapalautetta Seinäjoelta.

Seinäjoen digitarinapajoissa yhteistyötä on päästy rakentamaan muun muassa koulutuskeskus Sedun Valma-koulutuksen kanssa. Valman kautta osallistujia on saatu kahteen eri pajatoteutukseen Kauhajoelta ja Seinäjoelta. Pajojen merkitystä ja vaikutuksia nuoriin ovat päässeet aitiopaikalta seuraamaan Valman opettajat Sari ja Elina. Yhteistyö heidän kanssaan on pajojen järjestäjän näkökulmasta sujunut ihanteellisesti, toimijoiden välillä on vallinnut hyvä keskusteluyhteys ja pajoja on kehitetty sekä heiltä ja nuorilta saadun palautteen pohjalta.

Kokemuksia pajoista

Vaikka pajojen toteutukset Seinäjoella on olleet jalkautuvia ja toiminnan ideaa on käyty esittelemässä osallistujien omassa tutussa ympäristössä, on pajoihin osallistumiseen silti sisältynyt paljon nuorten mieliä askarruttavia kysymyksiä. Miten nuoret Valmalla sitten suhtautuivat pajoihin etukäteen, herättikö aihe kiinnostusta vai epäilyksiä? Elina toteaa, että suhtautumista oli yhtä monenlaista, kun on opiskelijoitakin. Osa nappasi ajatuksesta heti kiinni, muutamia piti suostutella ja sitten oli niitä, joiden olisi todella toivottu osallistuvan, mutta, jotka eivät syystä tai toisesta kyenneet. Ajatuksena Valmassa oli, että jos nuori saadaan osallistumaan, pajat toimisivat tapana avartamaan heidän omaa maailmaansa, Elina kuvailee. Myös Sari toteaa, että pääsääntöisesti opiskelijat olivat innokkaita, mutta hieman pelokkaita mahdollisten teknisten osaamisvaatimusten suhteen.

Mukaan on lähdetty silti innolla ja epäilyksiä varsinkin teknisten vaatimusten osalta on saatu hälvennettyä rohkaisemalla ja opastuksella. Valman kautta pajoihin on osallistunut Seinäjoen alueelta 35 nuorta. Pajoissa on opittu ja koettu monenlaista, myös Sari ja Elina pystyvät helposti kokoamaan opiskelijoiden kokemuksia pajoista: ”Kaikki ne opiskelijat, jotka saivat tarinansa valmiiksi, ovat olleet valtavan tyytyväisiä. Ja mikä parasta, heihin ITSEENSÄ!” Luovan työskentelyn on koettu tuottaneet paljon positiivisia vaikutuksia: osa opiskelijoista on ollut erittäin innokkaita – he ovat kertoneet ideoistaan ja videoistaan – ja ovat halunneet esittää niitä muille.  Sari summaa tarinankerronnan voimaa ja opettajien liikutusta oppilaiden työn tuloksista kertomalla, kuinka viimeisenä koulupäivänä eräs opiskelija halusi näyttää heille oman videonsa. Videon avulla oppilas sai ilmaistua sen, mitä ei ollut pystynyt kertomaan heille muutoin. Valman oppilaiden ohjaajat kertovatkin käyneensä läpi koko tunneskaalan nuorten videoita katsoessaan: ”Surua, iloa, hilpeyttä, ylpeyttä, kiitosta jne.  Ja tietenkin ajatus ja tietoisuus, siitä kuinka viisaita ja ajattelevaisia nuoria meillä onkaan.” Opiskelijoiden osaaminen, kyky pukea ajatuksia ja kokemuksiaan digitaaliseen muotoon on ilahduttanut sekä Saria että Elinaa.

Tunteita ja tarinointia harjoiteltiin pajoissa erilaisten harjoitusten kautta.

Onnistumisia ja haasteita

Hankkeen pajojen tavoitteena on tukea nuorten osallistumista ja kehittää osallisuutta tukeva toimintamallia, joka kiinnittyy nuorten arkiseen kokemusmaailmaan ja sen ilmiöihin. Toimintamallin on tarkoitus hyödyntää nuorten monimediaisuutta sekä tarjota luovia taidelähtöisiä menetelmiä itseilmaisun tueksi.  Sarin ja Elinan kommenttien valossa toiminta näyttää palvelevan juuri tätä tarkoitusta. Miten pajojen konkreettiset hyödyt ovat näkyneet Valmassa? Elina kertoo nähneensä nuorten tuottamana monta upeaa tarinaa. Sekä visuaalisesti hienoja teoksia, mutta myös sisällöllisesti upeita digitarinoita. Hän kertoo myös huomanneensa, että vaikka nuoret ”asuvat” some-maailmassaan ja ottavat kuvia erilaisiin sovelluksiin, tekninen työskentely pajoissa voi silti olla monille haastavaa. Konkreettisiksi hyödyiksi voidaan Elinan mukaan ehdottomasti lukea kaikki lisääntyneet tekniset taidot esim. kuvien- ja äänenkäsittely. Myös Sari on samoilla linjoilla: ”Opiskelijoiden tunne omasta ”teoksesta” on välittynyt meillekin saakka; he ovat olleet ylpeitä omasta esityksestään. Olemme paljon keskustelleet ja kannustaneet opiskelijoita käyttämään videontekotaitoja opintojen dokumentointiin ja esittämiseen jatko-opinnoissakin.”

Haasteitakin on toki ollut ja kompastuskiviä pohtiessa esille tulevat oman digitarinan aiheen löytäminen sekä tekniset haasteet. Haasteiden voittamiseksi onkin hyvä miettiä myös keinoja edesauttaa nuorten oppimista ja motivointia. Mitkä voisivat siis olla tällaisia tekijöitä? Elina kuvailee hyvin Valman sitoutumista yhteistyöhön kertomalla, että nuorten kanssa on jo etukäteen keskusteltu aiheesta ja valmistauduttu kertomalla tarinoita:  ”Heidän tehtävänään on ollut itse tuottaa tai kertoa tarinoita keksittyjä tai tosia. Heidän kanssaan on tehty erilaisia tehtäviä tarinoiden ympärille.” Eniten motivoivaksi koettiin myös, että tarina ja sen aihe syntyvät nuoresta itsestään: ”Samalla kun tekee tarinaa itsestään, elämästään, läheisistään, nuori prosessoi itseään eteenpäin vähän kuin vaivihkaa.” Myös työpajojen pitopaikalla koettiin olevan merkitystä nuorille ja kirjasto koettiin paikkana tuttuna ja sijainniltaan ammattikorkeakoulun tiloja lähestyttävämpänä.

Suosituksia

Hankkeen tarkoituksena on innostaa kirjastoja ja nuorisotoimijoita mukaan järjestämään digitarinapajoja. Mitä tuumivat siis Sari ja Elina kahden kierroksen pajakokemuksella, suosittelisivatko he toimintaa muille? Ajatukset tässä kohtaa ovat yksimieliset: ehdottomasti! Elina summaa vielä Valmalaisten tuntemuksia pajoista seuraaviin lopputervehdyksiin:

”Tämä on loistava tapa nuorille itselleen mutta myös kaikille, jotka näkevät ja kuulevat heidän tarinansa. Olette tehneet aivan loistavaa työtä nuoriemme kanssa. Olette saaneet kaikki upeaa palautetta ja kiitosta heiltä. Hyvää ohjausta, pitkämielisyyttä, joustavuutta, ihanaa suhtautumista. Kiitos! Toivottavasti saamme nähdä vielä jatkossa näissäkin merkeissä. ”

Seinäjoen pajojen tunnelmia

Teksti ja kuvat: Satu Salmela, SeAMK Näkymättömät hanketiimi.