Näkymättömät – Nuorten digitarinat -hanke (2015–2018) on päättymäisillään. Hankkeessa tuotetussa Topit-käsikirjassa (www.kerrotarina.fi) ovat tarjolla ne menetelmät ja oivallukset, joita hankkeessa on tehty.  Mitä hanke onkaan tuonut esiin?

Itsensä ilmaiseminen, nähdyksi ja kuulluksi tuleminen voimaannuttaa

Hankkeen työpajoissa näkyville on tullut nuorten voimaantuminen, se miten itselle entuudestaan tuntemattomien ilmaisukeinojen käyttö omien havaintojen ja elämysten ilmaisemiseksi tuottaa tunteen pystyvyydestä: Minäkin osaan, pystyn ja onnistun! Nuorten digitarinoissa ja muissakin kertomuksissa välittyvät kokemukset siitä, millaista on elää tämän päivän Suomessa. Välittyy myös se, miten on mahdollista löytää merkityksiä elämälle hyvinkin erilaisissa olosuhteissa.

Nuoret ovat työskennelleet työpajoissa, joissa ilmaiseminen ja esille tulemiseen suostumisen lisäksi olennaista on ollut katseleminen ja kuunteleminen. Nähdyksi ja kuulluksi tulemisen kokemukset ovat olennainen osa voimaantumista. Nuorten digitarinoita on jaettu nuorten itsensä niin halutessa myös laajemmin, YouTubessa, ks. Näkymättömät – Nuorten digitarinat esimerkiksi Vilman digitarina (https://www.youtube.com/watch?v=teEUZDOWKr4). Tarinat vaikuttavat työpajojen ulkopuolellakin.

Vuorovaikutus vaatii kykyä kyseenalaistaa tottuja tapoja

Entä mitä tämä hanke on näyttänyt minulle digitarinatyöpajojen kouluttajana ja ohjaajana? Siitä huolimatta, että olen toiminut suomen kielen ja viestinnän opettajana niin sosiaalialan kuin taidealojen koulutuksessa yhteensä yli 25 vuotta, hanke avasi silmäni sille, miten vaativaa työpajaohjaus on. Monesti ihan tavalliset ammatilliseen kommunikaatioon liittyvät käytänteet osaltaan ohjaavat esimerkiksi juuri nuoria marginaaliin.

Etenkin juuri syrjäytymisvaarassa olevien ihmisten kanssa tarvitaan kykyä tulkita ja toimia vuorovaikutustilanteissa niin, että kaikille osallistujille on tarjolla mahdollisuuksia tehdä valintoja, olla omassa elämässään merkittävä vallankäyttäjä ja toimija. Tarvitaan kykyä kyseenalaistaa luonnollisiksi muodostuneita tapoja kommunikoida ja toimia ihmisten kanssa. On osattava toimia toisin kuin on totuttu, niin että tasa-arvoinen dialogi on mahdollinen siitäkin huolimatta, että esimerkiksi työpajoihin ja ammatillisiin vuorovaikutustilanteisiin liittyy sellaisia hierarkkisia valta-asetelmia, joille ei oikeastaan voi mitään. Työpajoissa, joissa sovelletaan taide- ja medialähtöisiä menetelmiä, tällaiseen dialogiseen työskentelyyn tarjoutuu mahdollisuus.

Tarvitaan moniammatillista yhteistyötä ja verkostoja

Yksi asia, mikä nousi esiin heti hankkeen alkuvaiheissa, oli se, että etenkin syrjäytymisvaarassa olevien nuorten ihmisten tavoittamiseen tarvitaan eri alojen ammattilaisten yhteistyötä. Ensimmäisiä hankkeessa vastattavia kysymyksiä oli se, miten kirjastossa voitaisiin tavoittaa koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevat nuoret. Selvää oli, että ilmoitus kirjaston seinällä, nettisivuilla tai Facebookissa tuskin tuottaisi tulosta.

Parhaiten kysymykseen pystyivät vastaamaan esimerkiksi nuorten ja perheiden asioiden parissa toimivat järjestöt ja kolmannen sektorin toimijat. Turun alueella tehtiin yhteistyötä esimerkiksi Kota ry:n (www.kota.fi) ja Pajamestareiden (ks. www.pajamestarit.fi) kanssa.

Eri alojen asiantuntijoiden näkökulmat ja osaamispääoma ovat tarpeen kommunikoitaessa nuorten kanssa. Jos nuorella on useita ikäviä kokemuksia siitä, miten on tullut ohitetuksi tai torjutuksi, uusia turhautumisia ei välttämättä jaksa enää kovin montaa lisää. Työpajaohjaajalta se edellyttää taustatietoja jo työpajaa valmisteltaessa, ymmärrystä ottaa nuoret mukaan toiminnan suunnitteluun mutta myös kykyä tunnistaa tarve suunnitelmien muuttamiseen, kykyä soveltaa menetelmiä ja kommunikointitapoja pikaisesti työpajan edetessä osallistujien tarpeen mukaan. Työpajaohjaajalla on erityinen vastuu siitä, että nuorella on todellinen mahdollisuus tuoda oma näkemyksensä esiin.

Elossa Näkymättömät-hankkeen jälkeen: www.kerrotarina.fi

Näkymättömät – nuorten digitarinat ‑hanke jää elämään verkkovälitteisesti: Topit-käsikirjan (www.kerrotarina.fi)  ideoita toteuttavat jatkossa muut kuin hankkeessa toimineet ihmiset. Toivottavasti niin kirjastojen henkilöstö kuin muutkin nuorten kanssa työtään tekevät löytävät Topit-käsikirjan ja sen sisällöille käyttöä.

Näkymättömät – Nuorten digitarinat ‑hanketta ja sen menetelmiä Hampurissa marraskuussa 2017 Carpe-yhteistyöverkoston (ks. https://husite.nl/carpenetwork/)  konferenssissa esitellessäni kohtasin bioanalytiikan opettajia niin Suomen Turusta kuin Englannin Manchesterista – sekä kiinnostuksen soveltaa menetelmiä korkeakouluopintoihin. Työelämä tuntuu olevan kiihtyvässä liikkeessä: Työnkuvat muuttuvat. Niin tekevät toimintaympäristötkin. Eläkevirat ovat mennyttä maailmaa; työpaikkoja haetaan monta kertaa ammattiuran aikana. Tämä kaikki edellyttää kykyä johtaa omaa työtään ja osaamistaan sekä kehittää niitä. Siinä kyky itsereflektioon on keskeinen asia. Tarvitaan myös taitoa kertoa omasta osaamisestaan erilaisille ihmisille. Taide- ja medialähtöiset työtavat mahdollistavat sekä reflektiivisen että ilmaisullisen osaamisen karttumisen. Työni niitä soveltaen ja kehittäen jatkuukin Näkymättömät – Nuorten digitarinat ‑hankkeen jälkeen korkeakouluissa opiskelevien nuorten parissa.

Teksti ja kuva: Ilona Tanskanen