Syksyn 2016 ajan työskentelimme elokuvaohjaaja/sairaanhoitaja Olli Väänäsen kanssa Nikulanmäen Kuntoutumiskylässä Pieksämäellä digitarinoiden parissa. Ollin tehtävänä oli raportoida prosessimme videolle sekä antaa teknistä tukea wevideo-ohjelman käytössä. Ollin videodokumentti valmistuu talven aikana.

Nikulanmäen Kuntoutumiskylä on lähinnä nuorille mielenterveyskuntoutujille tarkoitettu sosiaalipsykiatrinen asumisyhteisö. Olen ohjannut siellä kirjallisuusterapeuttisia ryhmiä yli kymmenen vuoden ajan, joten paikka ja pisimpään kylässä asuneet kuntoutujat ovat minulle tuttuja. Myös tämä Digitarinaryhmä alkoi perinteisenä kirjoittajaryhmänä. Kokoonpano vaihteli hieman kerrasta toiseen. Oli mukavaa nähdä miten kylän asukkaat yksi toisensa jälkeen kiinnostuivat ryhmästä ja halusivat mukaan. Toimintaan osallistui yhteensä kymmenen kuntoutujaa, joista suurin osa oli nuoria aikuisia. Halusin pitää ryhmän avoimena uusille tulijoille, jotta mahdollisimman moni asukas saisi tilaisuuden osallistua toimintaan. Kirjoitimme runoja, analysoimme sarjakuvia ja niissä ilmaistuja tunteita, keskustelimme kirjallisuudesta, etiikasta ja mielenterveydestä.

Kirjoittajaryhmä inspiroituu tarinoiden äärellä

Kirjoittajaryhmän ohella musisoimme kylän oman bändin, Aurinkokiven, jäsenten kanssa. Bändin kanssa työskentely on minulle tuttua kesältä 2015, jolloin minä ja Jose järjestimme heidän kanssaan pienen rock-festivaalin. Aurinkokiven syksy oli muutenkin mielenkiintoinen, bändi pääsi levyttämään sekä keikalle Laura Voutilaisen lämppäriksi. Kylässä leijailikin bändin ansiosta energinen ja toiveikas tunnelma.

Digitarinakuvausta autiotalolla

Muutaman kirjoittamispainotteisen tapaamisen jälkeen lähdimme ulos valokuvaamaan. Mukaan tuli tässä vaiheessa kaksi nuorta, jotka eivät olleet osallistuneet kirjoittajaryhmään. He pääsivät kuitenkin hyvin tarinaprosessiin mukaan. Teimme kaksi kuvausmatkaa lähiympäristössä. Ensimmäisellä kerralla kuvasimme kauniilla luonnonsuojelualueella ja autiotalon pihalla aivan kuntoutumiskylän liepeillä. Toisella kerralla matkasimme parin kilometrin päähän Partaharjun leirikylään. Kaikki mukana olleet pitivät kuvaamisesta kovasti. Lisäarvoa loi luonnossa liikkuminen ja ruskan taltiointi.

Prosessin aikana syntyi yhteensä seitsemän digitarinaa. Neljä kuntoutujaa rakensi oman digitarinansa prosessin aikana otettujen valokuvien ympärille. Yksi tarinoista oli musiikkivideo omaan rap-kappaleeseen, muiden tarinoiden aiheina olivat luonto, liikunta ja Nikulanmäellä asuminen. Viides tarina kertoo pöllöistä ja pohjautuu Ollin kuvaamaan haastatteluun. Kylän toinen rap-artisti taas teki digitarinansa musiikillisesta historiastaan. Seitsemäs osallistuja halusi taltioida oman taidenäyttelynsä ja tehdä tarinansa siitä. Kunkin osallistujan tarinan aihe löytyi helposti.

Syksy oli kaikin puolin antoisa ja työskentely Kuntoutumiskylässä oli palkitsevaa. Haasteitakin kuitenkin riitti. Useista varmisteluista huolimatta joka kerralla kävi niin, etteivät kaikki ryhmämme jäsenet pystyneet osallistumaan ryhmään päällekkäisten menojen vuoksi tai pystyivät osallistumaan vain osan ajasta. Käyntimme venyivätkin varsin pitkiksi ja työskentelyyn sisältyi turhan paljon odottelua ja aikataulujen selvittelyä.

Toinen haastava asia prosessissa oli se, ettei Kuntoutumiskylässä ollut tietokoneita asukkaiden käyttöön ja vain parilla osallistujalla oli oma kone. Myös nettiyhteyksien toiminta jätti toivomisen varaa. Päätimmekin järjestää varsinaisen tietokonetyöskentelyn kylän ulkopuolella. Pettymykseksemme myöskään Pieksämäen kirjastossa ei ollut tällaiseen työskentelyyn soveltuvia tiloja. Saimme onneksi Pieksämäen lukiosta vuokrattua toimivan atk-luokan, jossa kävimme kahtena viikonloppuna työstämässä digitarinoita tietokoneelle. Lukiolla valmistui kolme tarinaa, loput neljä jäivät vielä enemmän tai vähemmän keskeneräisiksi. Järjestimme vielä yhden käynnin Nikulanmäelle, jolloin tarkoituksena oli saada loput tarinat valmiiksi. Jälleen kerran osa kuntoutujista oli toisaalla ja vain kaksi tarinoista valmistui. Loput kaksi jäivät viimeistelyä vaille valmiiksi, joten prosessi jatkuu vielä yhden käynnin verran ensi vuoden puolelle.

Osallistujien palaute oli positiivista ja myös me ohjaajat pidimme työskentelystä kovasti. Erityisen mukavaa oli yhdistää työskentelyyn eri taidelajeja ja työmetodeja. Wevideo-ohjelman käyttöä hieman jännitin aluksi, mutta Ollin asiantuntevalla avustuksella sen käyttö sujui yllättävän hyvin niin minulta kuin ryhmän osallistujiltakin. Monet tarvitsivat kuitenkin henkilökohtaista ohjausta koko työskentelyn ajan, koska heillä ei ollut juurikaan aiempaa kokemusta atk-ohjelmien käytöstä. Hiljalleen ohjelma tuli kuitenkin kaikille tutuksi ja onnistumisen ilo oli suuri, kun kunkin tarina vuorollaan valmistui.

Tässä vielä linkki Emilian digitarinaan:

https://www.wevideo.com/view/763784579

Kirjoittaja: Karoliina Maanmieli, Näkymättömät -hankkeen tutkijatohtori