Avainsana-arkisto: kirjoittaminen

Katja ja Karoliina kirjoittamisen opettajien koulutuksessa Normandiassa

Osallistuimme European Association of Creative Writing Programmesin (EACWP) järjestämälle kirjoittamisen opettajien kurssille Ranskan Normandiassa 10.–13.7.2017. Ensimmäistä kertaa järjestetty koulutus oli suunnattu Euroopassa työskenteleville kirjoittamisen opettajille. Kurssille osallistumisen mahdollisti sekä Näkymättömät-hanke että Jyväskylän yliopiston Erasmus+ -opettajavaihto, jotka jakoivat osaltamme matka-, majoitus- ja muut kustannukset. Koulutuksen teema Writing from the Real sopi täydellisesti Näkymättömät-hankkeen sisältöihin, joten ohjelmassa oli esitellä sekä hanketta että siinä käyttämiämme menetelmiä.

IMG_20170710_103417

Kurssipaikkana oli Seinen varrella Normandiassa, Andé-nimisessä kylässä sijaitseva Moulin d’Andé, joka on historiallinen, 1100-luvulla rakennettu mylly. Myllyn tiluksiin kuuluu useita eri rakennuksia, kuten teatteri, jossa järjestettiin pääosa kurssiohjelmastamme. Bussimatka Pariisista Andéen kesti reilun puolitoista tuntia. Meitä oli yhteensä 17 osallistujaa ympäri Eurooppaa ja olipa muutama osallistuja kotoisin Etelä-Amerikastakin. Yhteistä meille kaikille oli se, että työskentelemme Euroopassa luovan kirjoittamisen opettamisen parissa.

Maanantaista torstaihin järjestetyn kurssin aikataulu oli tiivis, täyteläinen ja vaativa. Päivät oli jaettu aamun (9–13) ja iltapäivän (14.30–18) sessioihin, joiden välissä oli lounas ja useita kahvitaukoja. Aamupäivät oli varattu ohjaavien opettajien työpajoihin, joissa käsiteltiin koulutuksen teemaa eri näkökulmista. Iltapäiville oli varattu kaksi työpajasessiota, joissa me oppilaina olevat opettajat esittelimme omia metodejamme, testasimme tehtäväkokonaisuuksia tai luennoimme meille läheisistä aiheista. Vastuuopettajat antoivat palautetta siitä, mikä toimi ja mihin kannattaisi omassa opetuksessa kiinnittää huomiota. Meille olikin äärimmäisen tärkeää saada palautetta Näkymättömissä käyttämistämme metodeista ja niiden toimivuudesta alan asiantuntijoilta.

Alas norsunluutornista: Ensimmäinen kurssipäivä

EACWP Teachers Training kurssin alkajaisiksi Alain André, Aleph-Écriture -organisaation perustaja ja opetusjohtaja, esitteli meille työpajassaan Getting out of its ivory tower mitä “writing from the real” hänelle tarkoittaa. Hänen tarkoituksenaan oli korostaa, että jokaisen ihmisen näkökulma todellisuudesta on erilainen, eikä näkökulmia voi koskaan täysin yhdistää tai saada kattavaa yhteistä käsitystä ympäröivästä todellisuudesta. Useimmat kirjoittajat kirjoittavat siitä, mitä ovat kokeneet, nähneet tai lukeneet, joten kokemus ympäröivästä todellisuudestamme ja niistä elementeistä, joista se rakentuu, on mainio lähtökohta työpajalle.

Inspiraation tarinan aloittamiseen voi saada jostain ympäröivän todellisuuden yksityiskohdasta, vaikkapa lehtiuutisesta, kuvasta, tositarinasta tai  sosiaalisen median ilmiöstä.

Alain Andrén ohjeet kronikan tai lyhyen uutisen kirjoittamiseen writing from the real -metodilla:

Tee puolen tunnin kävelyretki ja tarkastele ympäristöäsi (tässä tapauksessa Moulin d’Andén ympäristöä). Huomioi omat ajatuksesi: tuleeko mieleesi toistuvasti jokin ajatus? Liitä tämä ajatus jotenkin ympäristön kuvaukseen. Kirjoita yksi sivu. Käytä aikaa maksimissaan puoli tuntia.

Oli hämmästyttävää, miten erilaisia tarinoita samassa maisemassa kuljeskelu synnytti.  Kaikkien 15 osallistujan näkemys oli hieman omanlaisensa, mikä havainnollisti hyvin Alainin ajatusta siitä, että todellisuutemme ovat erilaisia. Jo ensimmäisen harjoituksen purkukeskustelussa hämmästytti se, miten vähän perinteissä kirjoittamisen opetuksessa tunnutaan kiinnittävän huomiota emotionaaliseen puoleen tai kokonaisvaltaiseen eheytymiseen. Pienryhmässä kritisoitiin esimerkiksi aistihavaintojen niukkuutta tekstissä – ikäänkuin kirjoittaja ei sitä itse huomaisi tai tietäisi, että teki jostain syystä tehtävän toisin kuin ohjeiden mukaan olisi pitänyt. Terapeuttisen kirjoittamisen ryhmissä keskityttäisiin negatiivisen palautteen sijaan miettimään esimerkiksi sitä, mikä ehkä on vaikuttanut aistihavaintojen puutteeseen ja miten kirjoittaja itse kokee tekstinsä, miksi hänelle oli tärkeämpää kirjoittaa jostain muusta välittömien aistihavaintojen sijaan. Tällainen lähestymistapa on uskoakseni lopulta parempi myös kirjoittamistaidon kehittymisen kannalta – itsetuntemuksen paraneminen vaikuttaa myös kirjoittamiseen positiivisesti.

IMG_20170710_103658

Ensimmäisenä osallistujien työpajoista oli vuorossa Terhi Forssenin ja Karoliinan yhteinen opetuskokeilu Detox-treatment for words. Tässä harjoituksena oli tarkoitus tarkastella jotain itselle merkitykselliseksi muodostunutta sanaa. Sanaa tutkiskeltiin leikkaamalla sen kirjaimet erilleen ja muodostamalla niistä uusia sanoja ja assosiaatioita.  Lopuksi assosiaatioista ja niistä syntyneistä kirjoitelmista keskusteltiin yhdessä. Osallistujat olivat sanaa pilkkoessaan saaneet tärkeitä oivalluksia mm. omiin jumiutuneisiin ajatusmalleihinsa ja niiden mahdolliseen purkamiseen liittyen.

Näkymättömät-hankkeen esittely ja työpajametodien kuvailu järjestyivät nekin yllättäen jo ensimmäiselle iltapäivälle. Kuvailimme kolmevuotisen Näkymättömät-hankkeen lähtökohdat, tavoitteet ja menetelmät ja näytimme englanniksi tekstitetyn videon Pieksämäellä kuvatusta digitarinatyöskentelystä, joka esitteli neljä kuukautta kestäneen projektin kahdeksan nuoren kanssa. Työpajan toisella puoliskolla Katja esitteli supersankarityöpajansa pääpiirteet. Konkreettiseen tekemiseen emme valitettavasti ehtineet lyhyen ajan puitteissa, mutta saimme kuitenkin työpajaan osallistujat piirtämään itsestään muotokuvan sillä ei niin tutulla kädellä. Saimme työpajasta sisällöllisesti ja metodisesti varsin hyvää palautetta, mikä tuki mainiosti joulun alla alkanutta hankkeen käsikirjan kirjoittamisprosessia.

Päivällisen jälkeen meille järjestettiin myllyalueen kiertokävely. Näimme kauniin myllyn myös sisältä käsin ja taustamusiikkina saimme nauttia myllyllä majoittuvien musiikkileiriläisten soitosta.

Toisen kurssipäivän satoa: Matkakirjoittaminen

Tiistaiaamuna ohjelma jatkui Leen van der Bergin luennolla ja työpajalla. Hänellä oli aiheenaan matkakirjoittaminen. Teimme moniosaisen harjoituksen, jossa matkoja tarkasteltiin ennen kaikkea matkana omaan itseen. Ihminen ei matkalta palattuaan enää ole täysin sama kuin matkalle lähtiessään, vaan joku hänessä on muuttunut. Tämän muutoksen ja sisäisen prosessin kuvaus voi antaa matkasta kirjoittamiselle aivan erilaista syvyyttä kuin pelkkä perinteinen ulkoisten tapahtumien ja nähtävyyksien raportointi. Työpajan keskeinen ajatus siitä, että matkakertomuksen kirjoittaja käyttää samoja narratiivisia keinoja kuin fiktion kirjoittaja, on hyvä muistutus kirjoittajan vapaudesta sekoittaa faktaa ja fiktiota tuottaakseen toimivan tarinan. Näkymättömät-hankkeen nuorten päiväkirjaklubilla Karoliina toteutti harjoituksesta seuraavanlaisen version, josta pidettiin kovasti:

Listaa elämäsi merkityksellisiä matkoja viiden minuutin ajan. Valitse sitten yksi matkoista. Kirjoita ensin siitä, miten matka alkoi (5 min), sitten mieleen jäävimmästä hetkestä matkalla (5 min). Kuvaa seuraavaksi mikä matkassa yllätti sinut tai oli erilaista kuin etukäteen luulit (5 min). Kerro myös mitä opit itsestäsi. Entä matkakumppanistasi? (5 min) Mikä sinussa muuttui matkan seurauksena? (5 min). Lue lopuksi tekstisi ja alleviivaa tärkeimmät sanat. Koosta niistä lyhyt runo  (5 min).

Lounaan syötyämme jatkoimme edellisen päivän tapaan muiden opiskelijoiden opetusnäytteisiin tutustumista. Tämän päivän työpajoista omaan työkalulaatikkoon muutti David Trochin Worst Audience Ever-harjoitus. Harjoitus toteutettiin myös Näkymättömät-hankkeen järjestämällä nuorten päiväkirjakurssin päätösklubilla viime syksynä. Kaikki klubilla esiintyneet saivat valita haluavatko perinteisen esityksen sijaan kokeilla, miltä tuntuisi yhden tekstin luennan ajan esiintyä pahimmalle mahdolliselle yleisölle. Kolme esiintyjää päätti tarttua haasteeseen ja esityksistä yleisön reaktioineen tulikin varsin hauskoja.

Päivän päätteeksi nautimme päivällisen sekä osallistuimme musiikkileirin nuorten osallistujien tarjoamaan klassisen musiikin konserttiin. Konsertti oli varsin laadukas, olivathan leirin osallistujat Ranskan klassisen musiikin koulutuksen lahjakkaimpia nuoria lupauksia.

IMG_20170710_103845

Kolmas päivä: Finding the human

Keskiviikkoaamuna alkoi jo painaa oppimisen yliannostuksen aiheuttama väsymys, mutta onneksi Gale Burnsin Finding the Human -työpaja oli omiaan piristämään ja innostumaan jälleen uuden oppimisesta. Interaktiivisen luentonsa jälkeen Gale kehotti meitä valitsemaan parin, jota emme ennestään tunne. Hänen tehtävänantonsa aiheutti ensin hieman paniikkimielialaa, mutta osoittautuikin erittäin toimivaksi. Saimme tehtäväksemme kertoa toisillemme elämäntarinamme vuorotellen, niin että toinen kuuntelee keskeyttämättä toisen kertomusta viidentoista minuutin ajan. Oli hämmästyttävää miten paljon viidessätoista minuutissa ehti jakaa, ja miten joitakin hyvin tärkeitä elämään kuuluvia asioita ei muistanut mainita lainkaan. Teimme myös muita lyhyempiä harjoituksia, joissa mm. viiden väitelauseen avulla kartoitettiin millainen kuva meillä on itsestämme kirjoittajina.

Iltapäivän opetusnäytteet päättivät kurssin pedagogisen osion. Niistä kiehtovin oli Alma Mathijsenin vetämä henkilöhahmojen luomisharjoitus, jossa kuvailtiin erilaisia bussimatkustajatyyppejä.

Keskiviikkoiltana työpajaohjelman päätyttyä oli perinteisen iltajuhlan eli Open Micin vuoro. EACWP:n tapahtumissa osallistujat lukevat tyypillisesti tekstejään toisille rennossa (viinillä maustetussa) ilmapiirissä. Teksti sai olla oma tai lainattu, englanniksi tai omalla äidinkielellä. Tilaisuuden kohokohta oli lopulta katkelma Alain Andrén tekstistä, joka luettiin osissa ensin ranskaksi, sitten englanniksi ja lopulta suomeksi. Katja sai kunnian lukea suomenkielisen käännöksen, joka tietenkin herätti kieltä tuntemattomassa yleisössä paljon innostusta.

IMG_20170712_230613

Kohti kotia

Torstaina, kurssin viimeisenä aamuna järjestäjät keräsivät meiltä kirjallista ja suullista palautetta. Monet asiat herättivät vilkasta keskustelua. Useat meistä jäivät kaipaamaan yhtä välipäivää tai rennompaa ohjelmarunkoa, johon olisi jäänyt tilaa myös kaiken opitun prosessoimiseen itse kirjoittamalla. Myös se harmitti, että tapahtuman organisointi, kuten ohjelman julkaisu ja asioista tiedottaminen, olisi voitu tehdä  ajoissa. Näiden korjaaminen seuraavaksi kerraksi mahdollistaa esimerkiksi lentolippujen hankkimisen sopivimmalle aikataululle.

Bussi vei meidät mukavasti takaisin Pariisiin, josta matkasimme pikaisesti metrolla lentokentälle. Aikaa ei jäänyt liikaa, joten tuliaisostokset rajoittuivat yhteen lentokentän makeiskauppaan. Toimme kuitenkin mukanamme paljon ideoita ja materiaalia omaa opetustamme varten.

Katja Kontturi & Karoliina Maanmieli

Näkyviksi kirjoitetut ajatukset

Keväällä starttasimme kirjoitustyöpajan Jyväskylän nuorisopsykiatrian poliklinikalla. Maaliskuun puolivälistä lähtien aloitimme maanantait syventymällä voimavarojen löytämiseen ja omaelämäkerralliseen kirjoittamiseen. Sitä edelsivät joulukuun Näkymättömät-hankkeen koulutus sekä alkukevään lukuisat suunnittelupalaverit.

Alun perin olimme suunnitelleet kurssin kymmenen viikon mittaiseksi. Käytännön syistä sitä supistettiin ja tapaamiskertoja pidennettiin, sillä kurssia seuraisi heti perään videotyöpaja. Kokonaisuuden pitäisi päättyä kesäkuun alkuun mennessä, joten kirjoittelisimme yhteensä kuuden viikon verran, puolitoista tuntia kerrallaan. Tämä osoittautui itse asiassa hyväksi järjestelyksi, sillä pidempi aika salli myös pidempiä kirjoitusharjoituksia.

Ryhmä hioutui hienosti yhteen alusta alkaen ja yhtä ryhmäläistä lukuun ottamatta kaikki jatkoivat kuuden kerran kokonaisuuden loppuun saakka. Harjoituksemme keskittyivät voimavarat-teeman ympärille ja joka kerralle olimme varanneet harjoituksia (meille tuttuja, sovellettuja tai itse kehiteltyjä) elämän eri osa-alueisiin liittyen. Kattoteemoina kerroilla olivat intohimot / harrastukset, ihmissuhteet, muistot ja tarinat, itsetuntemus / arvot ja asenteet sekä unelmat / kyvyt ja taidot. Näiden teemojen pohjalta arvelimme pääsevämme käsittelemään voimavaroja monelta kantilta ja useasta suunnasta.

Työharjoittelijoiden blogitekstin kuva

Aarrekarttojen äärellä. Kuva: Pia Korhonen

Siispä halusimme koota kurssille myös monipuolisia harjoituksia. Suolsimme tajunnanvirtaa, piirsimme tukiverkostoja, muistelimme lapsuuden lempiharrastuksia, kävimme dialogia fiktiivisten hahmojen kanssa, kirjoitimme kirjettä ja askartelimme aarrekarttoja. Erilaisten menetelmien ansiosta jokainen pääsisi ilmaisemaan itseään silloinkin, kun kirjoittaminen tuntuisi vaikealta. Tehtävien välissä pääsi jakamaan tunteitaan ja oivalluksiaan, ja kannustimme hyödyntämään käytettyjä menetelmiä myös itsenäisesti omien ajatusten selvittämiseksi.

Nuoret lähtivät harjoituksiin mukaan ajatuksella, pohtien ja syventyen. Lopulta meistä ohjaajina tuntui väärältä esittää vaatimusta tai edes pyyntöä varsinaisten tekstien julkaisemisesta sellaisenaan – tärkeämmäksi näytti tulevan omien ajatusten näkyväksi tekeminen itselle sekä näkyväksi tuleminen ryhmässä, muistojen ja kokemusten yksityisyyden kunnioittaminen ja toisaalta rohkeuden löytäminen niiden jakamiseen tiiviissä, turvallisessa porukassa. Sama ryhmä jatkaa digitarinatyöskentelyn parissa, johon tämä kirjoittamiseen perustuva alkuosio heitä hiljalleen valmisti – tällöin myös oman tarinan laajempi julkaiseminen tulee mahdolliseksi.

Saimme kuulla ihania tarinoita, raskaita tarinoita, rakkaita muistoja ja muistoja hetkistä, joissa oli mukana elämän koko tunnekirjo. Ryhmä oli arvokas meille ja toivottavasti sitä myös nuorille. Olemme heille kiitollisia avoimuudesta ja heittäytymisestä, ilo oli läsnä joka tapaamisessa – se pilkahteli ja pärskyi ja toi lämpöä alkavaan viikkoon.

Outi Rantakylä ja Pia Korhonen – hankkeen työharjoittelijat